Ensinnäkin, jos puhutaan nyt aluksi osoitteen nimestä, on pakko sanoa, että minulla ei ole mitään vähemmistöjä vastaan, ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaankaan. Anteeksi, jos se on loukannut jotakuta, joka blogiini on eksynyt. :/ Olen itse sen verran "erikoinen" persoona, että minusta olisi todella tekopyhää, jos väittäisin että minulla on jotain vähemmistöjä vastaan.
Sen sijaan olen huomannut, että todella monella nykyään on. Toisaalta jotkut arvostavat erilaisuutta, mutta kun eräät kailottavat kovaan ääneen hissan tunnilla että "Mäpäs muuten tunnen yhen bi-seksuaalin!" ja kaikki unohtavat alkuperäisen aiheen ja alkavat hokea että "kenet?" "kenet?" niin se menee jo aivan hulluksi. Yhdessä America's next top model -jaksossa muuten oli yksi tyttö, joka ensin valitti, että vihaa tummaihoisten musiikkia, tyyliä ja ylipäänsä tummaihoisia ihmisiä, ja kun tumma tyttö nimitti tätä rasistiksi, tyttö pillahti itkuun.. Erilaisuuden arvostaminen riippuu pitkälti siitä, minkälaista se erilaisuus on; sallittua vai eisallittua. Ja sitten herää kysymys, että kuka koulussa on päättänyt, minkälaisia oppilaiden tulee olla? Haluavatko esim. opettajat, että kaikki kuuluvat siihen samaan pissisteinimassaan, joka velloo jo valmiiksi koulun käytävillä? Minusta erilaisuus on kaunis asia.
Toiseksi, nimi tulee lempibändini Green Dayn levystä Warning ja kappaleesta Minority, joka löytyy levyltä (ja joka on mielestäni yksi bändin parhaista). Nimi on... (no mitä tässä nyt enää kursailemaan?) suoraan sanottuna sarkastista vittuilua niille teinimassoille, jotka sellaista vähemmistövastaista Kaikkien pitää olla niinkuin me! -idiotismia meidänki koulussamme levittävät. Ja niille, jotka ovat muka niin herkkiä, etteivät kestä minkään sortin erilaisuutta. Nimi on kaikille niille, jotka "haukkuvat" esim. lesboksi ja luulevat jotenkin loukkaavansa minua.
Eli, minulla ei ollut todellakaan tarkoitusta loukata ketään tuolla nimellä.
"Punkrock means freedom" tulee Kurt Cobainin legendaarisesta kommentista. Olen suuri grunge -fani, erityisesti rakastan Nirvanaa, sekä pidän myös punkista. Punk -kulttuuri oli itseasiassa niistä ensimmäisiä, joissa ei esiintynyt syrjintää.. vaikka punkkarit suurimmaksi osaksi olivatkin Englantilaisia parikymppisiä työväenluokkaan kuuluvia, jotka janosivat muutosta mutta joilla ei oikein ollut mitään vaihtoehtoa nykyisen järjestelmän tilalle, liikkeenä punk on jotenkin sykähdyttävä edelleen, vaikka sen elovoimaisuus on hiipumaan päin. Siinä yhteisössä kuitenkin perusideana on, että näytetään mitä ollaan, ja ollaan siitä saatanan ylpeitä. Ja niinhän sen pitäisi ollakkin.
(toinen vaihtoehto olisi ollut "Rock means Liberty" jonka Bono lausui Rock'n'roll Hall on Famen suurkonsertissa viime syksynä. Se olisi ollut käsitteen kyllä laajempi, mutta ei niin lähellä mun sydäntä)
Toivon, että tämä selvensi asiaa, eikä kukaan loukkaantunut. Voin huomauttaa, että ainut majority johon itse kuulun on oikeakätiset, siinä se. (Vaaleaihoisethan eivät ole enemmistö maailmanlaajuisesti). Vaikka tästä nyt tälläinen vuodatus tulikin (joka on taatusti täynnä kirjoitusvirheitä, koska kirjoitan tätä hirveää vauhtia että ehtii kattomaan Pasilaa) toivon, että lukisitte tämän. Thank you and goodbye..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti