Still I didn't sleep at all in last night, so I think my thoughts could be clearer in Finnish. And, I'm so sorry but I've lost my camera, so you must wait for pics a little... and Kumi Naidoo is released from jail, actually it happened in 21st of June but Greenpeace Nordic website's news come always few days late.. globalization's lovely, right?
Mutta nyt siis siihen päivän aiheeseen, eli adoptioon. Mielipiteitä aiheesta riittää, mutta haluan kirjoittaa tästä nyt, sillä uuden hallituksen hallitusohjelmassa ei puhuttu edes sukupuolineutraalista avioliittolaista, ja Pride -kulkue on 2.7, eli ajankohtainen sekin. Siis kuten kaikki tietävät, homoilla ei ole avioliitto- tai adoptio-oikeutta, ainakaan vielä. Muutenkin adoptio on ihmisiä jakava aihe, joten siihen on hyvä pureutua tällaisena tylsänä ja sateisena päivänä, jolloin TV:stäkään ei tule muuta kuin Päivien viemää.
Adoptio on ajatuksena hyvä, enkä teoriassa ole koskaan ollut sitä vastaan. Enkä ole nytkään. Sen ongelmat liittyvät lähinnä tasa-arvoon, toimivuuteen ja itseasiassa koko toteutukseen. Adoptio, maansisäinen tai kansainvälinen, on erittäin hidas ja tehoton prosessi, joka ei ole merkittävä apu kehitysmaiden orvoille lapsille, eikä sen kai ole tarkoitus ollakaan. Kaikki alkaa aina siitä, kun länsimainen perhe jostain syystä haluaa adoptoida itselleen lapsen, eli siinä e ole kysymys lasten oikeuksista, mikä on mielestäni väärin. Sen lisäksi viranomaiset pyröittelevät kuviota miten haluavat, joka vain lisää heidän valtaansa heitä tarvitseviin ihmisiin nähden, eli adoptio on keino pönkittää viranomaisten valtaa.
Seuraan Twitterissä monia lasten avustusjärjestöjä, Savethechildren: sta UNICEF:iin. Ne yrittävät toimia mahdollisimman laillisesti ongelmallisissa tilanteissa, varsinkin korruptiossa. Jos joku ihmettelee, miten amerikkalaiset saavat kaiken niin helposti, voisi ihan hyvin sanoa että rahalla, koska se on totuus. Suurin osa maista joista lapsia haetaan, ovat täysin korruptoituneita, eikä mikään toimi pientä lisämaksua sinne sun tänne. Siksi varsinkin länsimaisten järjestöjen toiminta hidastuu entisestään, kun lahjuksia ei anneta yhtä helposti kuin USA:ssa. Anteeksi nyt vain. Esimerkiksi Madonna matkustaa Malawiin, maksaa parikymmentä tonnia ylimääräistä, valitsee lempi lpasensa ja lähtee takaisin kiertueelle. Kuulostaa ihmiskaupalta, vai mitä?
Ihmiskauppaa ei saisi verrata adoptioon, mutta en voi mielleyhtymälleni mitään. Rikkaat länsimaiset vanhemmat maksavat viranomaisille jotta saavt hakea kehitysmaista itselleen suosikkilapsen. Ja toiveiden antaminen vain pahentaa mielikuvaani. En tiedä, mitä mieltä ovat adoptoineet vanhemmat, mutta itse en ulkopuolisena haluaisi olla osa sitä järjestelmää.
Kun vanhemmat alkavat odottaa lasta, jonka tarkoitus on syntyä yhdeksän kuukauden kuluttua, kumpikaan ei tiedä, mikä sieltä on tulossa. Onko se tyttö vai poika, minkähän lainen se on luonteeltaan jne. Ultraäänitutkimuksien tarkkuus on saanut ihmiset tekemään abortin yhä herkemmin, jos huomataaan lapsella olevan vaikea synnynnäinen vamma, mutta muuten esimerkiksi autismin kirjoon kuuluvia sairauksia on hankala huomata ennen syntymää. Siis vanhemmat eivät voi valita lastaan, tai asettaa toiveita sukupuolelle tai perinnöllisille sairauksille. Ja vaikka lapsi olisikin kehitysvammainen, se on kuitenkin heidän lapsensa, ja vanhemmat rakastavat lastaan kuten vanhempien kuuluukin rakastaa. Heillä voi olla rankkaa, ja ongelmia voi olla paljon, mutta useinkaan yhteiskunta ei anna heidän ruveta valittamaan lapsensa kehitysvammaisuudesta. Tällaiset vanhemmat tuomitaan äkkiä.
Adoptiossa tällaiset asiat saa kuitenkin itse päättää. Kohdemaata saa toivoa, samoin ikää, sukupuolta jne. Adoptiovanhemmat saavat siis käytännössä valita minkälaisen lapsen saavat, juuri sellaisen kuin heille sopii. Se on epäreilua "oikeita" vanhempia kohtaan, sillä eiväthän he tiedä ennen lapsen syntymää, minkälainen lapsi on. Onko adoptiovanhemmilla siis joku etuoikeus siihen? Ongelma on myös siinä, että adoptiolapsi pitää adoptiovanhempiaan oikeina vanhempinaan, kun taas vanhemmat tietävät ettei lapsi ole heidän. Siksi normaalia lapsi-vanhempi suhdetta ei synny useinkaan. Kyllä vanhemmat rakastavat lapsiaan, mutta siihen voi sekoittua lapsen turhaa esillelaittamista tai erilaisuuden tavoittelua, esittämistä ja lapsen yltiömäistä paapomista. Lapsesta saattaa kasvaa melkoinen omaneduntavoittelijaegoisti, jos ainut asia vanhemmille maailmassa on oman lapsen erilaisuus, vai olisiko erityisyys parempi sana.
Ymmärrän ihmisiä jotka haluavat adoptoida lapsen, ja jotka eivät lasta pysty itse saamaan. Ei siinä mitään. Miksei homoille anneta adoptio-oikeutta, ovathan hekin aivan samanlaisia tasapainoisia ihmisiä kuin muutkin? Syyksi sanotaan muunmuassa, että lapsia kiusattaisiin koulussa, he saisivat väärän perhemallin, vanhoillisista maista ei luovutettaisi lapsia adoptioon..
1.) Lapset kiusaavat toisia lapsia mitä kummallisimmista syistä koulussa. Ovat tehneet niin aina. Tietysti se sattuu kiusattaviin, mutta pienet lapset kiuaavat erilaisia, koska eivät ymmärrä vielä kaikkia asioita, ja isommat koska erilaiset ovat erilaisia. Rasistisia ihmisiä löytyy aina. Nykysuomessa suurempi kiusaamisen syy varmaan olisi lapsen ihonväri kuin vanhempien seksuaalinen suuntautuminen, ole tosissani. Pienet lapset eivät ymmärrä sukupuolista suuntautumisesta vielä mitään, mutta näkevät ihonvärin eron. Sellainen on maailma, valitettavasti. Ja eihän ongelmia synny, jos koulu oikeasti puuttuisi kiusaamiseen ja ehkäisisi ennakkoluuloja ja rasismia. Valitettavan usein rasistiset piirteet siiryvät aikuisista lapsiin ja koulun opettajat voivat olla ennakkoluuloisempia kuin itse oppilaat, vaikka eivät sitä näytä.
2.) Lapset eivät saa väärää perhemallia kahdesta äidistä tai kahdesta isästä, jos asiat ovat hyvin ja lasta rakastetaan. Kumpi on parempi; heteropari jolla on adoptiolapsi, mutta jotka juovat ja pahoinpitelevät toisiaan kännissä harva se yö, olisivat työttöminä ja antaisivat lapsen hillua milloin missäkin kadulla öisin? Vai vaikka lesbopari ja heidän adoptoitu lapsensa, ja perheessä olisi asiat hyvin, vanhemmat töissä ja lapsen kanssa oltaisiin ja häntä rakastettaisiin? Sama pätee siihen, kun sosiaaliviranomaiset "tarkastavat" adoptoivan parin ennen lapsen saamista, jos heteroparin asiat ovat huonosti ja homojen hyvin, ja homopari saa lapsen? Onko se positiivista syrjintää vain koska toinen pari sattuu edustamaan vähemmistöä? Eivät homo/lesboparit eroa millään tavalla heteropareista, vain ihmisten mielikuvissa.
Uskonto. Ihana ihana uskonto. Kuinka usein Raamattu onkaan ollut syypää moniin mukaviin pikku asioihin, kuten rasismiin, syrjintään, kansanmurhiin, orjuuttamiseen, alistamiseen ja holokaustiin. (Se oli ironiaa, en ole natsi.) Monet kehitysmaat ovat vahvasti katolisia maita, muunmuassa Etelä-Amerikan ja Oseanian valtiot. Ja katolinen tarkoittaa samaa kuin äärivanhoillinen. Niissä maissa ei anneta ihmisten käyttä kondomia, paitsi huorien jottei AIDS tarttuisi. Surullista. Ja vielä surullisempaa on, että tällaisella uskonnolla on jalansija kehitysmaissa, joissa ihmisten yleistieto on heikkoa ja he uskovat helposti mitä vain. Jos heille paavi sanoo että Jumalan mukaan homot saa tappaa, niin ei mene kauaa kun hallitus on säätämässä samanlaista lakia kuin Ugandassa melkein säädettiin (homoudesta kuolemantuomio).
Nyt heteroadoptoijat huutavat siis, että homot vain heikentävät heidänkin lastensaantimahdollisuuttaan, ja lapset jäävät orpokoteihin kuolemaan. Pointti on, että jos lapset ovat kerran päässeet jo orpokotiin, he eivät sinne kuole. Paljon surkeampi tilanne on kaikilla katulapsilla, jotka eivät orpokotiin pääse. Adoptoijat sis hakevat vain "parhaat päältä", jos julmasti noin saa sanoa. Orpokodeista heidät hakee lapsena aika suurella varmuudella joku pois, ja jos ei, niin aikuisena he pääsevät pois ja menevät töihin jne. Yleensä orpokodeissa toimii myös lastenlääkäri tai joku terveydenhoitaja, joka voi olla ainut lähimaillakaan. Lapset eivät siis orpokotiin kuole, joten se on huono peruste homojen adoption estämiselle.
Homojen adoptio pitäisi estää siis vain, koska heteroadoptoijat kokevat menettävänsä etulyöntiasemansa. Itsekkyydestä siinä on kyse, ei muusta. Katoliset maat voivat joksikin aikaa rajoittaa lasten antamistaan, mutta muutaman vuosikymmenen kuluttua, kun maat ovat teollistuneet ja länsimaistuneet tarpeeksi, nekin tajuavat avata rajojaaan sen verran että idioottimaisilla ennakkoluuloilla ei ole enää merkitystä. Katolisuus on vahva uskonto, mutta sivistyksen ja järjen pitäisi voittaa se peli. Uskonto on aina ruokkinut ennakkoluuloja mutta sillekkin olisi jo korkea aika tulla piste.
Tästä tuli pitkä juttu mutta hopefully you would read it. Koko adoptiojärjestemä pitäisi muuttaa alkavaksi lasten oikeuksista eikä vanhempien toiveista, niin homma toimisi paremmin.
Ja jos heteroadoptoijat voivat oikeasti luulla olevansa niin paljon lesboja tai homoja parempia, niin mitä he sanoisivat, jos adoptioon säädettäisiin vaikkapa painorajoitus? Tai adoptiota ei myönnettäisi tupakoivalle henkilölle? Tai perinnöllisesti sairaalle? Tai hiusten- ja silmienvärin perusteella myönnettäisiin lupa adoptioon? Naurettavaa ehkä teidän mielestänne. Joten miksi esimerkiksi minä en välttämättä saisi adoptoida kun olen täyttänyt 25 vuotta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti