...cause being tired isn't a reason to go sleep. Loppuis jo tää viikko, kolme päivää (ja kaks valvottua yötä)tuntuu kamalan pitkältä ajalta. Thoughts of a teenage girl who haven't slept more than 4 hours per night for two weeks.
Joo, järkevin aika räpsi kuvia on kello kaksitoista yöllä..
Koulun rappusilla on kiva istua.. ja ottaa kuvia rikkinäisistä tennareista..
Tai miksei yöllä vaikka näistä? Mun rakkaat, noin vuosi sitten Biancolta 86€, ja vieläkin jaksan lovettaa.. mutta pakkohan teidänkin on myöntää, että noi on ihanat? :3
Proud mom and her babys; six couples of high heel shoes.
Kuvasta puuttuu kyllä muutamat, mutta suurin osa on kuvassa XD
(varmaan oon kertonu jo aiemmin että kengät = life?)
Näitä ilman ei elämästä tai varsinkaan karkkilakosta selviä; maksaa vain 30 senttiä purkki, ja on niin hyviä :3
Joo, univelathan pitäis nukkua pois, mutta entä, jos on kaikki yöt parempaa tekemistä, esim. katsellessa TV:stä jotain ihanaa, kuten Housea?
Mikähän pakkomielle mullakin on keski-ikäisistä miehistä? No, what that matters when someone can be that good looking? I ♥ Hugh Laurie!
Leffojen maailmasta suurin suosikkini on Charlie Chapin ♥ Hänen kulkurihahmonsa on niin sympaattinen, rakastan hänen elokuviaan todella paljon. Parhaita minusta ovat Modern Times, the Great Dictator ja The Kid.. Jos saisin valita, että ketkä kuolleista haluaisin tavata, listalla olisivat pakostakin Charlie Chaplin, Michael Jackson ja Martin Luther King Jr.
Taiteilijuuteni ei ole päässyt oikeuksiinsa, kun on ollut liikaa tekemistä koko ajan. Kokosin kuitenkin huvikseni vanhaan kunnon pop art tyyliin kollaasin jostain vanhasta kuvastani..
Nyt ei ollut paljoa asiaa, mutta joskus on kiva kirjoittaa jostain vähemmän radikaalista tai vakavasta aiheesta.. Ja jos sinne shoppailemaankin pääsisi taas pian, ja jos pystyisi nukkumaan.. (joo, eihän unettomuus todellakaan voi johtua älyttömästä energiajuoma + kahvi + tee mixistäni joka ilta.. ) Noh, nukkumaan mars, joten måro (:
Or are you proud of what you are? Ei, nyt mä kirjotan suomeksi. Siis tän blogin kirjoituskieli näyttää vaihtelevan mielialani mukaan, anteeksi kaikki, joita englanti ei oikein luonnistu ( joo, se on tän kaksisuuntaisen mielialahäiriön vika...no ei nyt sentään, se oli vitsi, eikä vakavista asioista saisi toisaalta vitsailla) Mutta älkää huoliko, en mä ainakaan ruotsiksi tai saksaksi kirjoita, vaikka molempia osaankin.. XD
Nyt kun mä pystyn taas kirjottamaan, niin voisin kirjoittaa vähän pidemmälti jostain... aihe on tänään... minä. Voisin siis vähän kertoa enemmän itsestäni tai ajatusmaailmastani jne. Olen kuullut monilta, joita en edes tunne kunnolla, aivan ihmeellisiä kommentteja siitä, minkä laiseksi minua luullaan tai minkäliasena minua pidetään. Useimmiten useiden välikäsien kautta, kavereilta tai joiltain muilta. Olen kuullut mm. olevani hullu, puidenhalailija, hippi, weirdo, outo, varautunut, hiljainen, ärsyttävä, masentunut, tekopyhä, aikuista esittävä, inhottava, lesbo, sellainen joka aina luulee olevansa parempi kuin muut, yritän kuulemma aina tehdä vaikutuksen opettajiin koulussa, olen hikke ja "se kiltti tyttö".
Osa noista on totta, sen voin myöntää, mutta se on vaan niin ärsyttävää, kun muut tulee sanomaan, että "ooksä oikeesti sellanen, kun mä kuulin että..." Joten turha juoruileminen sikseen, voin ihan hyvin kertoa täällä, julkisesti itsestäni muutamia asioita. Hippeydestä & puiden halailusta Voin myöntää olevani jonkin sortin hippi (en polta marijuanaa). Ja olen halaillut puitakin, joskus kun olen ollut lenkillä metsässä ja ei ole ollut muuta tekemistä XD Ja monien lempibändieni kappaleiden sanoituksissa on jotain rakkaudesta ja rauhasta, mutta ehkei aivan sillä perinteisimmällä mahdollisella tavalla. En kuitenkaan ole mikään 100% hippiliikkeen edustaja, tai 70-luvun vihreiden äänestäjä, ehkä pikemminkin moderni peace -ihminen, Greenpeace & Amnesty + U2 -jutuillaan. Rakastan luontoa, kyllä, hyvin paljon, mutta en juoksentele metsissä halailemassa puita, kuten joku joskus ala-asteella minusta väitti. Varautuneisuudesta ja hiljaisuudesta Vaikka se ei ystävieni seurassa siltä vaikutakkaan, olen oikeasti todella ujo. Minusta on melkein pelottavaa esim. puhua koko luokalle ääneen tai kertoa henkilö kohtaisista asioista jollekkin, joka ei kuulu aivan lähimpään lähipiiriin. Yritän aina miettiä etukäteen tilanteita joissa joudun kertomaan jollekkin jotain, mutta ei sillä lailla helpostikaan keksi mitään järkevää sanottavaa, ja lopputulos on usein aika järkyttävä. En änkytä mutta menen sanoissa sekaisin enkä tiedä mitä pitäisi sanoa seraavaksi tai mitä olen jo sanonut. Minua pidetään kyynisenä maailmaa kohtaan, sellainen varmasti olenkin. Minun on vaikea löytää uusia ystäviä tai mitenkään luottaa kehenkään "ulkopuoliseen", enkä tiedä mistä se johtuu. Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa tms. ja olin lapsena todella sosiaalinen, mutta nykyään en uskalla edes hymyillä pikkulapsille, koska heidän vanhempiensa katseet ovat aina niin rumia ja loukkaavia. Ja minusta se vain osoittaa järkevyyttä, että osaa olla tunnilla hiljaa kun opettaja puhuu, kun tyhmät huutelevat koko ajan toisilleen jotain. Hei nyt, shh... Tekopyhyydestä En ole tekopyhä, enkä ainakaan omasta mielestäni esitä mitään. Sellaiset kommentit ovat loukkaavia, koska pyrin aina olemaan rehellinen ja sellainen kuin olen. Vaikka olenkin ujo ja varautunut, olen silti omasta mielestäni itsevarma, pukeudun kuin huvittaa ja kuuntelen sellaista musiikkia kuin haluan, teen niinkuin minusta on oikein. Minusta ei ole tekopyhyyttä, että välittää ihmisoikeuksista ja ympäristöstä. Yksi parhaista ystävistäni on maahanmuuttaja, ja olen nähnyt läheltä, ettei hänen elämänsä tässä hyvinvointivaltiossa ole helppoa. Ja asialle pitää tehdä jotain, koska kaikkea, jopa perustuslakia voi muuttaa, mitään ei ole hakattu kallioon. Ja minusta asioiden sanominen ääneen, niin kipeitä kuin ne ovatkin, on ainut järkevä keino muuttaa tilannetta. Vaikka huutaa koulunsa rehtorille, että mamujen opetus on perseestä. Suoraa. Niin on tehty, ja se auttoi. Suomessa puhutaan suomea linja muuttui, ja nykyään meidän reksi puhuu kyseiselle mamulle jopa englantia välillä. Se on edistystä. Siis en ole tekopyhä. ( at least I hope so...) Masennuksesta Olen ollut melkein vuoden pahasti masentunut, en ole enää. Se, että olen hiljaa koulussa tunneilla ei tarkoita, että olen masentunut, vaan etten kuulu siihen ylivilkkaiden mölyäjien kuppikuntaan, joka sukupolveni näyttä olevan. Masennuksessa pahinta on se, että tuntee olevansa arvoton tai riittämätön; vaikka tekisi mitä, se ei tunnu riittävän kellekkään. Lopulta tuntuu, että repeää kappaleiksi, ja kaikkeen olisi kyettävä. Masennuksen voi aiheuttaa mikä vain, minulla idolini kuolema melkein 2 vuotta sitten. Nyt jo pystyn sanomaan sen suoraan. Yritin kauan etsiä jotakuta ikäänkuin hänen tilalleen, mutta totuus on, ettei sellaista tyhjiötä voi täyttää vain yksi uusi henkilö. Minä tarvitsin lähemmäs kymmenen, mutta nyt tunnen olevani melkein kasassa taas. Ei masennukseni pelkästään idolini kuolemasta johtunut, sitä lisäsivät monet asiat seuranneena syksynä ja talvena, ja edellisenä kesänä ja syksynä. Nykyään ystäväni ovat entistä tärkeämpiä minulle, ja musiikilla ja kaikella taiteella on vahva sija elämässäni. En ikinä pelännyt kuolevani masennuksen takia, ja sama välinpitämättömyys jatkuu nykyäänkin osittain. Esim. jännetupentulehduksen aikana saatoin ihan hyvin ottaa Buranan parin tunnin välein ja yöksi kaksi (yht. 12 päivässä) ilman vettä tai mitään, eikä siitä niin huonoa oloa tullut, mahaa kivisti välillä vain... Minulla on ehkä ollut taipumusta synkyyteen tai yksinoloon, mutta väitän päässeeni pahimman yli (ihme ja kumma kyllä kuuntelemalla U2:sta ja Rolling Stonesia, Green Dayta ja Foo Fightersia, MCR:ää ja 30 seconds to Marsia, pahimpina hetkinä BVB:tä, Nirvanaa ja MJ:tä, ja anarkistina myös Ramonesia, Clashia ja Sex Pistolsia, kun pahin vitutus iski + kunnon annos Guns N' Rosesia kun meno äityi tarpeeksi villiksi) Tuolla coctaililla siis selvisin masennuksesta. Siinä vinkki kaikille muillekkin angstisille sipuleille. Seksuaalisesta suuntautumisesta Pitääkö siitäkin puhua? No, kai se on mediaseksikästä nykyään. Sen voin sanoa, etten esitä mitään, enkä ole koskaan esittänyt. Sanotaan nyt vaikka näin, etten anna paljoakaan arvoa niille kommenteille, mitä koulussa kuulee seksuaalivähemmistöistä, ja tunnen itseni ja olen itsevarma sen verran paljon, etten välitä. Kuten olen jo varmaan aiemmin maininnut, outo yhtälö, mutta sille en voi mitään. Mutta kaikki joiden mielestä lesbosuhde/homosuhde on esittämistä, voihan heterosuhteessakin esittää rakastavansa toista. En mieti että onko oikein olla jonkun tietyn seksuaalisen suunnan edustaja, kyllä sen tietää ovatko ne tunteet aitoja vai valehteleeko itselleen. Kiltin tytön maineesta No joo, onhan se hyvä ettei riitele turhaan kaikkien opettajien tai muiden kanssa, mutta en todellakaan jaksa olla mikään sovinnainen ihminen aina. Sanon varmaan turhankin usein mitä ajattelen, kun ei yksinkertaiesti kiinnosta, mitä toinen keskustelun osapuoli ajattelee. Enkä esitä aikuista tai pidä toisia alempiarvoisina kuin itseäni, en todellakaan. Olen varmaa henkisesti about uhmaikäinen ja arvostan kaikenlaisia ihmisiä, koska en itsekään ole mikään "normaali 15 -vuotias". Monelle olisi varmaan järkytys jos kertoisin että tykkään Ramonesista tai Sex Pistolsista tai the Clashista, ja suunnittelen ajelevani toiselta puolelta päätä hiukset pois.. paskanjauhaminen on eri asia perusteltu eri mieltä olo.
Nonni, kai toi nyt jotain selvensi, siis jos joku jaksaa lukea XD Joskus vaan pitää vuodattaa jotain, ya know. Elämästä voin sanoa sen, että ei ole tapahtunut yhtään mitään. Oikeesti, mun elämän suurin käännekohta tällä viikolla varmaan oli, kun sain MCR:n levyn, eli ei kovin radikaalia. No, erialisuus kunniaan, all you weirdos, geeks, faggots, vegetarians, masochists, ateists, punk rockers and immigrant lovers. And everyone else.
Mun henkilökohtainen "rakkausonainaoikeinminussaeiolemitäänväärää" -biisi. Toivottavasti kelpaa teillekkin.
I could call it spring now; it's wet, grey and foggy in cloudy days, and in sunny days weather is so dry and dusty.. snow is gone, but it causes the flood in this little towns river..
Yesterday, I just walked around the town in the evening over than two and half hours, taking photographs of water.. yeah it's spring, river's flooding enough.
This dirty little river.. and by wintertime some idiots had hacked all of the bird cherrys from down by the river.. now the area's so empty, without those white little flowers in May and June..
From the same bridge..
One pavement was full of water.. but it reflects everything so beautifully..
Oh my god I look so tired... though I was tired, cause I woke up about half past eight without any coffee. (it's a miracle).. And as you can see, I have few posters on my walls in my room...but anyway, our plan was to go to railwaystation's secondhand store, which was nice place, I liked to hang around there..
The secondhand store, where I bought one jeanshirt, I couldn't take a photo of it, sorry..
Laihia's modern railwaystation..
What if train had come?
And one picture from my backyard, almost all snow is gone <3
I think I would start to write this in english.. cause one of my friends can't speak finnish, and I want that she would understand something about this, too.. And this is international website, right? Oh, by the way, you can find me nowadays from youtube nowadays, by name Bonotar (what a bright idea)
And, I need to say this again, I can't update this so often because for my hand.. I tried to get to show this to doctor, but in Laihia's hospital they didn't give me time and nurses just informed, that I should have taken the time at 8 o'clock at morning..
Eli täs nyt esittelen kaikki viimeaikoina ostamani vaatteet. Itsekkin mietin kun kävin näitä läpi, mitä mun päässä oikein liikkui ostohetkellä... Mutta outoja vaatteita on aina kiva ostaa, samaten helposti tuunattavia, joihin saa ripustettua muutaman ketjun tai kiinnitettyä pancheja yms. Oudoissa vaatteissa on aina se hyvä puoli, ettei niitä takuu varmasti näe kenenkään muun päällä, ainakaan samanlaisen asukokonaisuudn osana. Tuunauksesta taas saa helposti itselleen ikuisuusprojektin >)
Se näyttää oudolta mun päällä, mä tiedän. Se on liian värikäs, liian indie, liian retro, liian printti...
mutta liian söpö jätettäväksi yksin H&M:n hyllyyn (se oli oikeesti viimeinen laatuaan)
Mä siis en tykkää normaalisti tuulitakeista enkä liian kirkkaista printeistä, mutta toi sulatti mun sydämen ♥ eikä se ollu edes kallis...
Täs nyt ei sinänsä ole mitään erikoista, musta pitsityllihame. Paitsi se, etten mä todellakaan ole mikään hame ihminen. Ehkä se olis ihan kannattavaa kuitenkin, siis opetella käyttämään hameita. Ei toikaan mikään kallis ollut, noin 25€ sieltä keskisen lähell olevasta kaupasta, jossa myydään samoja vaatteita kuin Rockjetissa, mut vaan halvemmalla. Ja mä jo suunnittelen kaiken maailman härpäkkeiden ripustamista tohon >8)
Ainut oikeesti mun tyylinen ostos näistä kaikista; mustavalkoinen niittivyö. XD Mustavalkoinen on aina luottovalinta, ja onhan toi ihan kiva piristys tavalliseen niittivyöhön..
Tänä keväänä on vaan ollu muodis kaikki kamalat värit; perusfarkku (ei nyt niin kamala) ja sitten kaikki haaleat värit; haalean beige, haalean vaaleanpunainen, haalean keltainen, haalean vihreä jne. Ei mulla oo mitään kirkkaita värejä vastaan, mutta noita vaaleita on, ja paljonkin. Mä en osaa pukeutua sellasiin, kyllä jotain mustaa on joka asussa melkein pakko olla, tai joku muu selkeä väri, kuten valkoinen, punainen, sininen vihreä jne.
Enkä myöskään vihaa isoja printtejä, jos niissä on joku idea. Ja nyt päästään siihen polttavaan kysymykseen: miksi, voi miksi miesten paitojen printit esim Jack&Jonesilla on niin ihania?! Ja naisten ei? Naisten paidoissa on aina joku söpö kuva tai teksti, eikä mitään oikeasti persoonallista! Ja miesten printtipaidat on aivan ihania <3 Se on epäreilua, pitäis hamstrata 600 kappaletta niitä rollaripaitoja Dressmannilta kun niitä vielä on...
♥ Boyfriendfarkut ♥ Liian isot paidat ♥ kirkkaat värit ♥ musta ♥ miesten paitojen printit ♥ 50's mekot ♥ revityt farkut ja legginsit ♥ niitit ♥ nahkatakit ♥ farkkupaidat ♥ bändipaidat ♥ tennarit ♥ korkokengät ♥ isot kauluspaidat ♥ jättihupparit ♥
Don't ask me to choose. Se riippuu päivästä, mielialasta ja itseasiassa eniten koko artistista tai bändistä. Joskus voi kuunnella Ramonesia, vaikka Replacements saisi voimaan pahoin.
Ihan "oikeaa" punkia (ei siis grungea tai punkpopia) olen kuunnellut about puolitoista vuotta. Punkilla on glamia enemmän painoarvoa ja kantaaottavuutta yhteiskunnallisesti, myös poliittisesti. Musiikilla on aina pystytty vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja siihen on myös pyritty. Milloin rauhan, milloin minkä tahansa muutoksen puolesta. Kapinointi järjestelmää vastaan ei nyt suoraan tarkoita anarkiaa, väkivaltaa ja huumeita, mutta usein niillä on yhteys. Punkia ei nykyään eikä 70-luvullakaan ole arvostettu tarpeeksi, se sentään avasi monen silmät näkemään työläisnuorten ongelmat Euroopan sydämessä. Punk -kulttuurissa on erityisen hienoa se, että mitä "erilaisempi" on, sitä paremmin pääsee mukaan. Sitä arvostetaan, että uskaltaa olla mitä on. Punkkareita usein pidetään typerinä tai muuten ongelmaisina, mutta se on kaukana totuudesta. Punk on vain (kuten muukin musiikki) keino ilmaista tunteensa, oli ne sitten vihaa, pettymystä, ahdistusta tai halua kapinoida ja muuttaa asioita. Jotenkin nekin pitää ilmaista, aina rakkauslaulut eivät riitä.
Glamrockia olen kuunnellut punkia kauemmin, noin neljä vuotta. Glam -bändeistä parhaiten tuntemani on Guns N' Roses, tietysti. Muut kuuntelemani ovat yllätys yllätys suomalaisia, Hanoi Rocks ja Reckless Love. Ainoat hyvät bändit koko Suomessa. Ja olen ikionnellinen siitä, että musiikillisesti tunnetuin suomalainen bändi on juuri Hanoi Rocks, muuten se voisi olla vaikka joku ABBA -kopio. Glam eroaa punkista niin paljon, että niitä on järjetöntä ruveta edes vertailemaan, mutta huomasin, että kun kaikki äskettäin ostamani levyt kuuluvat edellämainittuihin genreihin, miksei niistä voisi kirjoittaa.
Siinä missä punk -kappaleet ovat lyhyitä, nopeita ja täynnä tarttuvia kitarariffejä ja iskulauseita, glamrockillakin on tunnistettavat piirteensä, tarttuvat rytmit ja melodiat, riffit ja kitarasoolot, ronskit ja seksistiset sanoitukset. Musiikin tunnelma on useimmiten jotenkin... seikkailunhaluinen? Onko se oikea sana? Sellanen jännittävä ja energinen ja positiivinen. On tietysti myös poliittisesti kantaaottavia ja oikeasti kauniita ja kiinnostavia kappaleita (best forever: Guns N' Rosesin Civil War) mutta glam kuitenkin palautti vanhan kunnon sex drugs & rock n' roll -asenteen 80 -luvulle!
Viimeisemmät punk -hankintani; Green dayn Awesome as Fuck, Sex Pistolsin Nevermind the Bollocks ja The Clashin London Calling. Awesome as Fuck on Toptenistä, Nevermind the Bollocks Keskiseltä (shoot me) ja London Callingin pöllin iskältä, eikä se näköjään ole sitä liiemmin kaipaillut. (se kuuluu lähinnä proge-60's rock-70's rock-jazz ihmisiin)
Glamrock -hankintoja: Gunnareiden Use your Illusion 1 & 2 ja Hanoi Rocksin Back to Mystery City (LP KYMPILLÄ TOPTENISTÄ!) sorry... Tähän genreen kuuluisi varmaan myös se David Bowien levy jota kuolailin toptenissä viikko sitten, mutta nyt joku oli vieny sen multa :'(
Musalöpinää tällä kertaa, mutta se on yks niistä harvoista aiheista, joista riittää AINA juttua (ainakin mulla).
Maahanmuuttokeskustelu on kiivastunut kevään mittaan eduskuntavaalien lähestyessä, ja muun muassa, kun romanikerjäläiset ajettiin Kalasatamasta pois. Eniten julkisuutta ovat saaneet ”perus” maahanmuuttajat, jotka ovat työttömiä, eivät osaa suomea jne. Mutta toinen ongelma, joka on jäänyt julkisuuden ulkopuolelle, ovat ensimmäisen sukupolven suomalaiset maahanmuuttajat, eli näiden ”sosiaalipummien” lapset, ja erityisesti heidän koulutuksensa taso.
Ala-aste ikäisillä lapsilla asiat ovat vielä melko hyvin. He ovat niin nuoria, että oppivat toiston avulla nopeasti uutta kieltä. Englantia on turha käyttää kommunikointikielenä, koska lapsi on niin nuori, ettei ole opiskellut sitä lähtömaassaan. Ala-asteella siis suomenkielen mahdollisimman varhainen opetuksen aloitus on hyvä ja toimiva ratkaisu. Opiskelutahti on silloin niin hidas, ja kokonaisuudet eri aineissa niin suppeita, että oppilas voi täysillä keskittyä oppimaan suomea.
Ylä-asteella opiskelutahti muuttuu, uutta asiaa tulee paljon enemmän verrattuna ala-asteeseen. Jos mamu –nuori tulee seitsemännelle luokalle, ei ihme, että hänestä tuntuu, että häneltä vaaditaan mahdottomia; pitäisi oppia uusi kieli kolmessa vuodessa, ja sillä kielellä yli kymmenen aineet asiat niin hyvin, että saa hyvän 9. luokan päättötodistuksen. Paineet ovat kovat, sillä nuoret haluavat kouluttautua hyvin, jotta voisivat päästä haluamaansa ammattiin.
Suurin ongelma on asenne vieraita kieliä kohtaan. Perjaate ”Suomessa puhutaan suomea” ei toimi enää ikäisillämme, koska haluamme pystyä kommunikoimaan ja puhumaan tavallisista asioista sujuvasti. Englannin käyttäminen tuntuu luontevalta, onhan se kansainvälisin ja osatuin kieli, ja tilanteessa, jossa kummankaan osapuolen äidinkieli menee toisella yli ymmärryksen, on helpointa etsiä molempien osaama kieli. Kieli, jota ymmärtää vieraassa kulttuurissa luo turvallisuuden tunnetta, ja helpottaa muunkin koulunkäynnin ongelmia. Opetuksen painopistettä voisi siirtää pelkästä suomesta muihinkin oppiaineisiin, jotta jatkokoulutusmahdollisuudet suurenevat.
Mamunuoria syrjitään jo peruskoulussa. Esimerkkeinä mm. se, että jos maahanmuuttajia ei ole tarpeeksi, suomen S2 –oppitunteja ei järjestetä, tai tulkkia ei hankita koululle. Miksi maahanmuuttajien suomen kielen oppimiseen suhtaudutaan kuin valinnaisaineeseen? Kun kyse ei kuitenkaan ole valinnais-aineesta, vaan mamun tulevaisuudesta ja suomen oppimisesta. Usein opinto-ohjaaja kyllä kuuntelee mielellään meidän ”tavallisten” oppilaiden suunnitelmia ja toiveita, mutta maahanmuuttajille etsitään joku ammattikoulun englanninkielinen ruoanlaittokurssi. Onko kellään tullut mieleen, että myös maahanmuuttaja oppilailla on unelmia ja tavoitteita? Monet ei välitä opiskelusta enää yläasteen lopulla. He luovuttavat, kun tajuavat, että vaikka kuinka yrittäisi parhaansa, kokeista tulee vitosia ja kutosia, ja ammattina häämöttää joku pikaruokalan yösiivooja.
Turun normaalilukion tekemän tutkimuksen (2007) mukaan aina ei ole mahdollista kouluttaa mamunuoria tasa-arvoisesti. Miksei? Käsittääkseni koululaitokset saavat kunnalta mamurahaa, ja kunta järjestää tulkin tarvittaessa koululle. Miksei näin kuitenkaan konkreettisesti tapahdu kuin harvoin? Ei se ole maahanmuuttajanuorten tai –lasten vika, että he ovat joutuneet Suomeen, sillä he eivät voi vaikuttaa kotimaansa polittiseen tilanteeseen tai köyhyyteen. Kuitenkin he varmasti toivovat vanhempiensa tavoin, että Suomessa odottaisi parempi tulevaisuus, onhan tämä hyvinvointivaltio, vai mitä? Totuus on kuitenkin, että nuoret pettyvät katkerasti.
Suurin puute mamujen opetuksessa on selkeän valtakunnallisen linjan puuttuminen. Se johtaa siihen, että koulut hoitavat asian halviten ja helpoiten henkilökunnan ja kaulu-yhteisön kannalta, mikä ei vastaa mamun etuja. Eikö englannin kielen käyttäminen ainakin opetuksen alkuvaiheessa, jos on selvää että mamu osaa englantia, selkiyttäisi asioita ja säästäisi monilta väärinkäsityksiltä? Se helpottaisi myös mamun paineita ja parantaisi opiskelumotivaatiota, ja eikö se myös tehostaisi suomen kielen oppimista?
Poliitikoista perussuomalaisten Timo Soini haluaa pienentää maahanmuuttajien tukia ja Suomen lähettämää kehitysapua Afrikkaan pelastaakseen Suomen konkurssilta.
Monet haluavat ajaa maahanmuuttajat täältä pois junttimaisella "Suomi suomalaisille" asenteella, koska eivät näe koko kuvaa eivätkä ymmärrä mamujen vaikeaa tilannetta.
Vuonna 2010 Suomeen saapui vain kolmasosa vuoden 2009 somalipakolaisten määrästä, ja osa on palannut Somaliaan, sillä he pettyivät Suomen byrokratiaan.
2 uutta lukijaa, welcome welcome :3 Anteeksi päivittelytauko, en ole pystynyt käteni takia kirjoittamaan. Lähetin ylimmäisenä olevan tekstin Helsingin Sanomiin, toivottavasti toimitus julkaisisi sen. Mutta, oon menos huomenna shoppailemaan ja lupaan tehdä postauksen siitä viikonlopun aikana. Olen nyttenkin ostellut kaikkea, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä tänne.
I ♥ Burana 400
niitä meni pahimmillaan kuus päivässä (paketissa lukee max. 3)
