Ihan "oikeaa" punkia (ei siis grungea tai punkpopia) olen kuunnellut about puolitoista vuotta. Punkilla on glamia enemmän painoarvoa ja kantaaottavuutta yhteiskunnallisesti, myös poliittisesti. Musiikilla on aina pystytty vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja siihen on myös pyritty. Milloin rauhan, milloin minkä tahansa muutoksen puolesta. Kapinointi järjestelmää vastaan ei nyt suoraan tarkoita anarkiaa, väkivaltaa ja huumeita, mutta usein niillä on yhteys. Punkia ei nykyään eikä 70-luvullakaan ole arvostettu tarpeeksi, se sentään avasi monen silmät näkemään työläisnuorten ongelmat Euroopan sydämessä. Punk -kulttuurissa on erityisen hienoa se, että mitä "erilaisempi" on, sitä paremmin pääsee mukaan. Sitä arvostetaan, että uskaltaa olla mitä on. Punkkareita usein pidetään typerinä tai muuten ongelmaisina, mutta se on kaukana totuudesta. Punk on vain (kuten muukin musiikki) keino ilmaista tunteensa, oli ne sitten vihaa, pettymystä, ahdistusta tai halua kapinoida ja muuttaa asioita. Jotenkin nekin pitää ilmaista, aina rakkauslaulut eivät riitä.
Glamrockia olen kuunnellut punkia kauemmin, noin neljä vuotta. Glam -bändeistä parhaiten tuntemani on Guns N' Roses, tietysti. Muut kuuntelemani ovat yllätys yllätys suomalaisia, Hanoi Rocks ja Reckless Love. Ainoat hyvät bändit koko Suomessa. Ja olen ikionnellinen siitä, että musiikillisesti tunnetuin suomalainen bändi on juuri Hanoi Rocks, muuten se voisi olla vaikka joku ABBA -kopio. Glam eroaa punkista niin paljon, että niitä on järjetöntä ruveta edes vertailemaan, mutta huomasin, että kun kaikki äskettäin ostamani levyt kuuluvat edellämainittuihin genreihin, miksei niistä voisi kirjoittaa.
Siinä missä punk -kappaleet ovat lyhyitä, nopeita ja täynnä tarttuvia kitarariffejä ja iskulauseita, glamrockillakin on tunnistettavat piirteensä, tarttuvat rytmit ja melodiat, riffit ja kitarasoolot, ronskit ja seksistiset sanoitukset. Musiikin tunnelma on useimmiten jotenkin... seikkailunhaluinen? Onko se oikea sana? Sellanen jännittävä ja energinen ja positiivinen. On tietysti myös poliittisesti kantaaottavia ja oikeasti kauniita ja kiinnostavia kappaleita (best forever: Guns N' Rosesin Civil War) mutta glam kuitenkin palautti vanhan kunnon sex drugs & rock n' roll -asenteen 80 -luvulle!
Viimeisemmät punk -hankintani; Green dayn Awesome as Fuck, Sex Pistolsin Nevermind the Bollocks ja The Clashin London Calling. Awesome as Fuck on Toptenistä, Nevermind the Bollocks Keskiseltä (shoot me) ja London Callingin pöllin iskältä, eikä se näköjään ole sitä liiemmin kaipaillut. (se kuuluu lähinnä proge-60's rock-70's rock-jazz ihmisiin)
Glamrock -hankintoja: Gunnareiden Use your Illusion 1 & 2 ja Hanoi Rocksin Back to Mystery City (LP KYMPILLÄ TOPTENISTÄ!) sorry... Tähän genreen kuuluisi varmaan myös se David Bowien levy jota kuolailin toptenissä viikko sitten, mutta nyt joku oli vieny sen multa :'(
Musalöpinää tällä kertaa, mutta se on yks niistä harvoista aiheista, joista riittää AINA juttua (ainakin mulla).
Baijj ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti